Tässä pieni tarina siitä, miten Terapiahuone Ruusu sai nimensä.

Nimi Ruusu tulee omasta eletystä elämästäni. Ruusu kertoo siitä, miten ihminen voi olla kääntynyt sisään päin eikä tiedä kuinka paljon hänellä itsellään on voimavaroja ja vahvuuksia. Kun myötäilee ja mukautuu elämässä kaikkeen mitä muut haluavat, ei ole aikaa kuunnella itseään. Häpesin monia asioita itsessäni ja se esti minua kuuntelemasta omaa sisintäni. Sitten kun jouduin tosipaikan eteen eli jouduin oikeasti pysähtymään, alkoi matka kohti parempaa itsetuntemusta. Löysin itsestäni paljon hyviä asioita, taitoja mitä en tiennyt olevan ja vahvuuksia mitkä olin kokenut aiemmin huonoiksi puolikseni. Häpeä alkoi hälvenemään, kun nostin näitä asioita itselleni esiin. Ruusu ei tule toimeen ilman vettä, niin kuin ei ihminen ilman toista ihmistä. Ilman apua minäkään en olisi osannut kääntyä muita ihmisiä kohti, vaan olisin jatkanut käpertymistä itseeni. Tämän matkan varrelta aloin ajatella, että ihminen on kuin ruusu, joka kasvaessaan aukaisee loputtomasti terälehtiään aurinkoa kohti ja alkaa kukoistaa. 

Tämän matkani keskellä minulle tuli koiranpentu, jonka nimeksi tuli Ruusu. Se on hyvin lempeä ja kiltti, mutta myös tarkka omista rajoistaan. Se viihtyy hyvin yksin, mutta iloitsee aina toisten seurassa: sekä eläinten että ihmisten. Ruusu on nyt 2-vuotias lapinkoira, joka toimii Hellikki-koirana (Hellikit ry – Saa Helliä) vieraillen kanssani palvelutaloissa ja erilaisissa yhteisöissä. Toiveissani on, että siitä tulisi jonain päivänä myös terapiakoira. Haluaisin, että se voi auttaa kanssani asiakasta ymmärtämään miten arvokas ja tärkeä hän on juuri sellaisena kuin on.